mainokset

”Yūgen on tärkeä käsite perinteisessä japanilaisessa estetiikassa. Sanan tarkka käännös riippuu asiayhteydestä. Yūgen ei ole viittaus toiseen maailmaan. Se kertoo tästä maailmasta, tästä kokemuksesta…

”katsella auringon uppoamista kukkamäen taakse. Vaeltaa valtavassa metsässä ajattelematta paluuta. Seiso rannalla ja katsele kaukaisten saarten taakse katoavaa venettä. Pohtimaan pilvien keskellä nähtyjen ja kadonneiden villihanhien lentoa…” ~Zeami Motokiyo

Japanin esteettisiin ihanteisiin on voimakkaimmin vaikuttanut Japanilainen buddhalaisuus. Buddhalaisessa perinteessä kaiken katsotaan joko kehittyvän olemattomuudesta tai hajoavan olemattomuuteen. Tämä ”tyhjyys” ei ole tyhjää tilaa. Se on pikemminkin potentiaalisuuden tila.

Jos meret edustavat potentiaalia, niin jokainen asia on kuin siitä nouseva ja siihen palaava Aalto. Pysyviä aaltoja ei ole. Täydellisiä aaltoja ei ole. Aalto ei ole missään vaiheessa valmis, ei edes huipussaan. Luonto nähdään dynaamisena kokonaisuutena, jota pitää ihailla ja arvostaa.

tämä luonnon arvostaminen on ollut perustavaa laatua monille japanilaisille esteettisille ihanteille, ”taiteille” ja muille kulttuurisille elementeille. Tässä suhteessa myös käsite ”taide” (tai sen käsitteellinen vastine) poikkeaa täysin länsimaisesta perinteestä..

japanilainen estetiikka on joukko muinaisia ihanteita, joihin kuuluvat ”Wabi” (ohimenevä ja karu kauneus), ”sabi” (luonnollisen vanhenemisen kauneus) ja ”yūgen.”Nämä ja muut ihanteet tukevat suurta osaa japanilaisista kulttuurisista ja esteettisistä normeista.. Näin ollen, vaikka se nähdään länsimaisissa yhteiskunnissa filosofiana, nähdään estetiikan käsite Japanissa kiinteänä osana jokapäiväistä elämää.

Wabi ja sabi viittaa tiedostavaan lähestymistapaan arkeen. Ajan kuluessa niiden merkitykset limittyivät ja yhtyivät, kunnes ne yhdistyivät wabi-sabiksi (侘寂), estetiikaksi, joka määritellään asioiden kauneudeksi ”epätäydellisiksi, impermanenteiksi ja epätäydellisiksi.”

asiat nupussa, tai asiat ikään kuin rappeutumassa, ovat Wabi-sabista enemmän mieleen kuin täydessä kukassa olevat asiat, koska ne viittaavat asioiden katoavaisuuteen. Kun asiat tulevat ja menevät, ne osoittavat merkkejä tulemisestaan tai menemisestään ja näitä merkkejä pidetään kauniina.

tässä kauneus on muuttunut tietoisuuden tila, ja se näkyy arkisessa ja yksinkertaisessa. Luonnon tunnusmerkit voivat olla niin hienovaraisia, että niiden havaitseminen vaatii hiljaista mieltä ja sivistynyttä silmää. Zen-filosofiassa on seitsemän esteettistä periaatetta Wabi-Sabin saavuttamiseksi.

Fukinsei (不均整): asymmetry, irregularity; Kanso (簡素): simplicity; koko: Basic, weathered; Shizen (自然): without pretense, natural; Yugen (幽玄): hienovaraisesti syvällinen armo, ei ilmeinen; Datsuzoku (脱俗): sovinnaisuuden rajoittama, vapaa; seijaku (静寂): rauhallisuus, hiljaisuus.

jokainen näistä asioista löytyy luonnosta, mutta ne voivat viitata ihmisluonteen hyveisiin ja käyttäytymisen tarkoituksenmukaisuuteen. Tämä puolestaan viittaa siihen, että hyvettä voidaan juurruttaa arvostamalla taiteita ja harjoittamalla niitä. Esteettisillä ihanteilla on siis eettinen sivumerkitys, ja ne läpäisevät suuren osan japanilaisesta kulttuurista.”