SCHWARTZ
Tämä sukunimi on epiteetti / kuvaileva muunnos, joka viittaa tummaan tai tummaan ulkomuotoon. Juuri on keskiyläsaksan ’swarz’, joka tarkoittaa ’ tummaa, mustaa. Laajalle levinnyt saksalainen sukunimi saattaa edustaa myös juutalaista (Aškenasialaista) alkuperää olevia sukuja. Sukunimi on yhtä yleinen Itävallassa kuin Saksassa, jossa se on 30.yleisin sukunimi. Schwarz on Schwartzenin tavoin vakiintunut muunnelmamuoto.
Saksassa sukunimi esiintyy suurina pitoisuuksina eri maakunnissa: Nordrhein-Westfallen, Bayern, Mecklenburg-Vorpommern, Hampuri ja niin edelleen. Sukunimi on kuitenkin levinnyt koko Keski-ja Itä-Eurooppaan.
saapuessaan Yhdysvaltoihin 1700-luvulta lähtien muun muassa New Yorkin ja Philadelphian kaupunkeihin perheet vakiintuivat nopeasti New Yorkin osavaltioon 4202 vuoden 1920 väestönlaskentaan mennessä, mutta keskittyivät myös Pennsylvaniaan 1298, Illinoisiin 1034 ja Ohioon 874.
nykyaikaan mennessä Schwartz sijoittui Yhdysvaltain sukunimiluettelossa 330: nneksi noin 84 699 kantajalla (lähde: United States Census Bureau).
Schwartzin/Scwarzenin 1600-luvun Siebmacherin ”Wappenbuchissa” on peräti 11 vaakunaa; ensimmäinen on punainen kilpi, joka sisältää kolme escutcheonia (minikilpiä). Toinen Turkki on yksi kultainen ruusu mustalla kentällä.
Schwartzin nimeen liittyy useita legendoja, joista yksi on huomattava, että se on juutalainen. Tämä tulee siitä, että jotkut kantajat ovat juutalaisia ja ottavat nimensä jiddišin sanasta ”shvarts”, jolla on sama merkitys.
kaksi kuuluisaa kantajaa
Delmore Schwartz (1913-1966: hän syntyi New Yorkin osavaltiossa ja oli runoilija, kirjallisuuskriitikko ja novellikirjailija. ”In Dreams Begin Responsibilities” (1939) sai kiitosta sisältämiensä runojen lyyrisestä voimasta; itse nimi oli tuon teoksen novellista. Hänen myöhemmät novellinsa käsittelivät usein vieraantumista ja identiteettiongelmia, usein juutalaisen perhe-elämän kontekstissa.
Melvin Schwartz (s. 1932): syntynyt New Yorkissa, hän on fyysikko, jonka tutkimus subatomisista hiukkasista, joilla ei ole sähkövarausta tai massaa (neutriinot) voitti hänet yhdessä toisen tutkijan kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1988.