What is the Prison Industrial Complex? Mitä väliä sillä on? Angela Y. Davis kertoo.

vankeudesta on tullut ensimmäinen ratkaisu aivan liian moniin sosiaalisiin ongelmiin, jotka kuormittavat köyhyyteen juuttuneita ihmisiä. Nämä ongelmat verhotaan usein siten, että ne ryhmitellään sopivasti kategoriaan ”rikollisuus” ja että rikollisen käytöksen katsotaan automaattisesti johtuvan värillisistä ihmisistä. Asunnottomuus, työttömyys, huumeriippuvuus, mielisairaudet ja lukutaidottomuus ovat vain muutamia niistä ongelmista, jotka katoavat julkisuudesta, kun niiden kanssa kamppailevat ihmiset siirretään häkkiin.

vankilat suorittavat siten taikuuden taidonnäytteen. Tai pikemminkin ihmiset, jotka jatkuvasti äänestävät uusia vankilakahleita ja hiljaisesti myöntyvät lisääntyvään vankilaverkostoon, on huijattu uskomaan vankeuden taikaan. Mutta vankilat eivät häviä ongelmia, ne katoavat ihmisiä. Ja tavasta, jolla köyhistä, maahanmuuttajista ja rodullisesti syrjäytyneistä yhteisöistä katoaa valtavia ihmismääriä, on kirjaimellisesti tullut suurta liiketoimintaa.

taikuuden näennäinen vaivattomuus kätkee aina valtavan määrän kulissien takaista työtä. Kun vankiloista katoaa ihmisiä, jotta voidaan välittää illuusio sosiaalisten ongelmien ratkaisemisesta, on luotava rangaistusinfrastruktuureja, joiden avulla voidaan sijoittaa nopeasti paisuva häkkiväestö. On tarjottava tavaroita ja palveluja, jotta vangitut väestöt pysyisivät hengissä. Joskus nämä väestöryhmät on pidettävä kiireisinä, ja toisinaan – erityisesti sortovankiloissa ja pidätyskeskuksissa-niiltä on riistettävä lähes kaikki mielekäs toiminta. Valtavat määrät käsiraudoissa ja kahleissa olevia ihmisiä siirretään osavaltiorajojen yli, kun heitä siirretään osavaltiosta tai liittovaltion vankilasta toiseen.

kaikki tämä työ, joka oli ennen hallituksen ensisijainen maakunta, on nyt myös yksityisten yritysten työtä, joiden yhteydet hallintoon niin sanottujen ”korjausten” alalla resonoivat vaarallisesti sotateollisuuden kompleksin kanssa. Rangaistusteollisuuteen tehdyistä investoinneista, samoin kuin asetuotantoon tehdyistä investoinneista, kertyvät osingot merkitsevät vain yhteiskunnallista tuhoa. Kun otetaan huomioon yritysten ja hallinnon välisten yhteyksien rakenteelliset yhtäläisyydet ja kannattavuus sotatuotannon ja julkisen rangaistuksen maailmoissa, laajenevaa rangaistusjärjestelmää voidaan nyt luonnehtia ” vankilateolliseksi kompleksiksi.”

vankilan väri

lähes kaksi miljoonaa ihmistä on tällä hetkellä teljettynä Yhdysvaltain valtavaan vankiloiden ja vankiloiden verkostoon. Vangituista yli 70 prosenttia on värillisiä ihmisiä. Harvoin myönnetään, että nopeimmin kasvava vankiryhmä ovat mustat naiset ja että Intiaanivangit ovat suurin ryhmä asukasta kohden. Noin viisi miljoonaa ihmistä – mukaan lukien ehdonalaisessa ja ehdonalaisessa vapaudessa olevat – ovat suoraan rikosoikeusjärjestelmän valvonnassa.

kolme vuosikymmentä sitten vangittu väestö oli noin kahdeksasosa nykyisestä. Vaikka naiset muodostavat yhä suhteellisen pienen osan kaltereiden takana olevista ihmisistä, vangittujen naisten määrä yksistään Kaliforniassa on nykyään lähes kaksi kertaa niin suuri kuin maanlaajuinen naisvankiluku oli vuonna 1970. Mukaan Elliott Currie, ” hän vankila on tullut häämöttävä läsnäolo yhteiskuntamme määrin vertaansa vailla historiassamme-tai että mikään muu teollinen demokratia. Suuria sotia lukuun ottamatta joukkovankeus on ollut aikamme perusteellisimmin toteutettu hallituksen sosiaaliohjelma.”

tuottoisaan rangaistukseen tarkoitettujen elinten luovuttamiseksi vankiloiden poliittinen talous nojaa rodullistettuihin oletuksiin rikollisuudesta – kuten kuviin mustista sosiaaliavustusäideistä, jotka kopioivat rikollisia lapsia-sekä rasistisiin käytäntöihin pidätyksissä, tuomioissa ja tuomioissa. Värilliset ruumiit ovat tärkein inhimillinen raaka-aine tässä laajassa kokeessa, jolla hävitetään aikamme suuret yhteiskunnalliset ongelmat. Kun vangitsemisratkaisusta on riisuttu pois taikuuden aura, paljastuu rasismia, luokkavillitystä ja kapitalistisen voiton loisimista. Vankilateollinen järjestelmä köyhdyttää aineellisesti ja moraalisesti asukkaitaan ja kuluttaa yhteiskunnallista vaurautta, jota tarvitaan juuri niiden ongelmien ratkaisemiseen, jotka ovat johtaneet vankien määrän kasvuun.

kun vankilat vievät yhä enemmän tilaa yhteiskunnalliselta maisemalta, muut hallituksen ohjelmat, jotka ovat aiemmin pyrkineet vastaamaan yhteiskunnallisiin tarpeisiin – kuten tilapäiseen apuun puutteenalaisille perheille – ajetaan pois. Julkisen koulutuksen heikkeneminen, mukaan lukien kurin ja turvallisuuden asettaminen etusijalle oppimisessa köyhissä yhteisöissä sijaitsevissa julkisissa kouluissa, liittyy suoraan vankilaratkaisuun.”

hyötyen vangeista
vankiloiden lisääntyessä Yhdysvaltain yhteiskunnassa yksityinen pääoma on kietoutunut rangaistusteollisuuteen. Ja juuri tuottopotentiaalinsa vuoksi vankiloista on tulossa yhä tärkeämpiä Yhdysvaltain taloudelle. Jos ajatus rangaistuksesta mahdollisesti ällistyttävien voittojen lähteenä häiritsee jo itsessään, niin strateginen riippuvuus rasistisista rakenteista ja ideologioista, jotta joukkorangaistus olisi siedettävää ja kannattavaa, on vielä huolestuttavampaa.

vankiloiden yksityistäminen on ilmeisin esimerkki pääoman nykyisestä liikkeestä kohti vankilateollisuutta. Vaikka valtion ylläpitämät vankilat rikkovat usein räikeästi kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja, yksityiset vankilat ovat vielä vähemmän vastuussa. Tämän vuoden maaliskuussa Yhdysvaltain suurin the Corrections Corporation of America (CCA). private prison company, lunasti 54 944 vuodepaikkaa 68 laitoksessa sopimuksen tai kehityksen alla Yhdysvalloissa, Puerto Ricossa, Isossa-Britanniassa ja Australiassa. Cca avasi hiljattain Melbournen ulkopuolelle naisvankilan, joka on maailmanlaajuinen suuntaus, jonka mukaan yhä useammat naiset joutuvat kärsimään julkisista rangaistuksista. Yhtiö nimesi äskettäin Kalifornian ”uudeksi rajakseen.”

wackenhut Corrections Corporation (WCC), Yhdysvaltain toiseksi suurin vankilayhtiö, vaati sopimuksia ja palkintoja hallinnoidakseen 46 laitosta Pohjois-Amerikassa, Britanniassa ja Australiassa. Se tarjoaa yhteensä 30 424 vuodepaikkaa sekä sopimuksia vankien terveydenhuollosta, kuljetuksista ja vartioinnista.

tällä hetkellä sekä CCA: n että WCC: n osakkeilla menee erittäin hyvin. Vuosien 1996 ja 1997 välillä CCA: n liikevaihto kasvoi 58 prosenttia, 293 miljoonasta dollarista 462 miljoonaan dollariin. Sen nettotulos kasvoi 30,9 miljoonasta dollarista 53,9 miljoonaan dollariin. WCC nosti liikevaihtonsa 138 miljoonasta dollarista vuonna 1996 210 miljoonaan dollariin vuonna 1997. Toisin kuin julkiset rangaistuslaitokset, näiden yksityisten laitosten valtavat voitot riippuvat liittoon kuulumattoman työvoiman työllistämisestä.

Vankilateollisuuskompleksi
mutta yksityiset vankilayhtiöt ovat vain näkyvin osa rangaistusten lisääntyvää yhtiöittämistä. Valtion sopimukset vankiloiden rakentamiseksi ovat vahvistaneet rakennusteollisuutta. Arkkitehtuuriyhteisö on nimennyt vankilasuunnittelun merkittäväksi uudeksi markkinarakoksi. Westinghousen kaltaisten yritysten armeijalle kehittämää teknologiaa markkinoidaan lainvalvontaan ja rangaistuksiin.

lisäksi yritykset, jotka näyttävät olevan kaukana rangaistusbisneksestä, osallistuvat läheisesti vankilateollisen kompleksin laajentamiseen. Vankilarakennusobligaatiot ovat yksi monista tuottavien investointien lähteistä Merrill Lynchin kaltaisille johtaville rahoittajille. MCI veloittaa vangeilta ja heidän perheiltään törkeitä hintoja kallisarvoisista puheluista, jotka ovat usein vankien ainoat yhteydet vapaaseen maailmaan.

monet yritykset, joiden tuotteita kulutamme päivittäin, ovat oppineet, että vankilatyövoima voi olla yhtä kannattavaa kuin kolmannen maailman työvoima, jota yhdysvaltalaiset globaalit yhtiöt käyttävät hyväkseen. Molemmat vapauttavat entiset ammattiyhdistystyöntekijät työttömiksi, ja monet päätyvät jopa vankilaan. Vankilatyövoimaa käyttäviä yrityksiä ovat muun muassa IBM, Motorola, Compaq, Texas Instruments, Honeywell, Microsoft ja Boeing. Mutta eivät ainoastaan huipputekniikkateollisuus korjaa vankeinhoidon voittoja. Nordstromin tavarataloissa myydään farkkuja, joita markkinoidaan nimellä ”Prison Blues”, sekä Oregonin vankiloissa valmistettuja T-paitoja ja takkeja. Näiden vaatteiden mainoslause on ” made on the inside to be wear on the outside.”Marylandin vangit tarkastavat Revlonin ja Pierre Cardinin käyttämiä lasipulloja ja-purkkeja, ja koulut kautta maailman ostavat Etelä-Carolinan vankien valmistamia päättäjäislippiksiä ja-pukuja.

”yksityisille bisneksille”, kirjoittavat Eve Goldberg ja Linda Evans (poliittinen vanki Federal Correctional Institutionissa Dublinissa Kaliforniassa) ”vankilatyö on kuin kultaruukku. Ei lakkoja. Ei ammattiliittoja. Ei terveysetuuksia, työttömyysturvaa tai työntekijäkorvauksia maksettavana. Ei kielimuureja, kuten ulkomailla. Uusia Leviathanin vankiloita rakennetaan tuhansille aavemaisille tehtaille muurien sisällä. Vangit syöttävät tietoja Chevronille, tekevät PUHELINVARAUKSIA TWA: lle, kasvattavat sikoja, lapioivat lantaa, valmistavat piirilevyjä, limusiineja, vesisänkyjä ja alusvaatteita Victoria ’s Secretille – kaikki murto-osalla ilmaisen työvoiman kustannuksista.””

yhteiskunnallisen vaurauden ahmiminen
vaikka vankilatyö – joka viime kädessä kompensoidaan paljon alle minimipalkan – on erittäin kannattavaa sitä käyttäville yksityisyrityksille, koko rangaistusjärjestelmä ei tuota vaurautta. Se nielee yhteiskunnallista vaurautta, jota voitaisiin käyttää asunnottomien asuntojen tukemiseen, köyhien ja rodullisesti syrjäytyneiden yhteisöjen julkisen koulutuksen parantamiseen, ilmaisten päihdekuntoutusohjelmien avaamiseen ihmisille, jotka haluavat päästä eroon tottumuksistaan, kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän luomiseen, HIV: n torjuntaohjelmien laajentamiseen, perheväkivallan kitkemiseen – ja samalla hyväpalkkaisten työpaikkojen luomiseen työttömille.

vuoden 1984 jälkeen Kaliforniassa on avattu yli kaksikymmentä uutta vankilaa, Kun Kalifornian osavaltionyliopiston järjestelmään lisättiin vain yksi uusi kampus eikä yhtään Kalifornian yliopiston järjestelmään. Vuosina 1996-97 korkeakoulutus sai vain 8,7 prosenttia valtion Yleisrahastosta, kun taas oikaisut saivat 9,6 prosenttia. Nyt kun myönteiset toimet on julistettu laittomiksi Kaliforniassa, on selvää, että koulutus on yhä enemmän varattu tietyille ihmisille, kun taas vankilat on varattu muille. Tällä hetkellä vankilassa on viisi kertaa enemmän mustia miehiä kuin nelivuotisissa yliopistoissa ja yliopistoissa. Uudella eriytymisellä on vaarallisia vaikutuksia koko maahan.

erottelemalla rikollisiksi leimattuja ihmisiä Vankila vahvistaa ja kätkee samalla Yhdysvaltain talouden rakenteellista rasismia. Väitteet alhaisesta työttömyysluvusta-myös mustissa yhteisöissä-ovat järkeviä vain, jos oletetaan, että vankilassa olevat suuret ihmismäärät ovat todella Kadonneet eikä heillä siten ole oikeutettuja vaatimuksia työpaikkoihin. Tällä hetkellä vangittujen mustien ja latinoiden määrä on kaksi prosenttia miesten työvoimasta. Kriminologi David Downesin mukaan ” vankeuden pitäminen eräänlaisena piilotyöttömyytenä voi nostaa miesten työttömyyden noin kolmanneksella, 8 prosenttiin. Vaikutus mustaan työvoimaan on vielä suurempi, mikä nostaa miesten työttömyysasteen 11 prosentista 19 prosenttiin.”

piiloagenda
Massavankeus ei ole ratkaisu työttömyyteen, eikä se ole ratkaisu niihin valtaviin sosiaalisiin ongelmiin, jotka ovat piilossa nopeasti kasvavassa vankiloiden ja vankiloiden verkostossa. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin huijattu uskomaan vankeuden tehoon, vaikka historialliset tiedot osoittavat selvästi, että vankilat eivät toimi. Rasismi on heikentänyt kykyämme luoda kansankriittinen keskustelu, jossa kiistetään ideologinen temppu, jonka mukaan vangitseminen on avain yleiseen turvallisuuteen. Valtion politiikan painopiste on nopeasti siirtymässä sosiaalihuollosta yhteiskunnalliseen kontrolliin.

tummaihoiset, Latinot, intiaanit ja monet aasialaiset nuoret esitetään väkivallan välittäjinä, huumeiden salakuljettajina ja sellaisten hyödykkeiden kateellisina, joita heillä ei ole oikeutta omistaa. Nuoret mustat ja Latinonaiset esitetään irrallisina sukupuolisuhteina ja umpimähkään vauvoja ja köyhyyttä lisäävinä. Rikollisuus ja poikkeavuus ovat rodullistettuja. Valvonta kohdistuukin värillisiin yhteisöihin, maahanmuuttajiin, työttömiin, alikoulutettuihin, asunnottomiin ja yleensä niihin, joilla on vähenevä tarve yhteiskunnan resursseihin. Heidän vaatimuksensa sosiaalisista resursseista vähenee edelleen suurelta osin, koska lainvalvonta ja rangaistustoimet syövät yhä enemmän näitä resursseja. Vankilateollisuuskompleksi on siis synnyttänyt rangaistusten noidankehän, joka vain köyhdyttää entisestään niitä, joiden köyhtyminen muka ”ratkaistaan” vankeudella.

näin ollen hallituksen politiikan painopisteen siirtyessä sosiaalihuollosta rikollisuuden torjuntaan rasismi uppoaa syvemmin Yhdysvaltain yhteiskunnan taloudellisiin ja ideologisiin rakenteisiin. Samaan aikaan myönteisen toiminnan ja kaksikielisen koulutuksen vastaiset konservatiiviset ristiretkeläiset julistavat loppua rasismille, kun taas heidän vastustajansa esittävät, että rasismin jäänteet voidaan hälventää vuoropuhelun ja keskustelun avulla. Mutta keskustelut ”rotusuhteista” tuskin hajottavat vankilateollista kompleksia, joka kukoistaa ja ruokkii yhteiskuntamme syvissä rakenteissa piilevää rasismia.

Yhdysvaltain vankilateollisen kompleksin syntyminen ryöppyävän konservatismin puitteissa merkitsee uutta historiallista hetkeä, jonka vaarat ovat ennennäkemättömiä. Mutta niin ovat myös sen mahdollisuudet. Kun otetaan huomioon se vaikuttava määrä ruohonjuuritason hankkeita, jotka edelleen vastustavat rangaistusteollisuuden laajentumista, pitäisi olla mahdollista yhdistää nämä pyrkimykset radikaalien ja kansallisesti näkyvien liikkeiden luomiseksi, jotka voivat oikeuttaa kapitalistisen kritiikin antikapitalistisia vankilateollisuuskomplekseja kohtaan. Pitäisi olla mahdollista rakentaa vankien ihmisoikeuksia puolustavia liikkeitä ja liikkeitä, jotka vakuuttavasti väittävät, että emme tarvitse uusia vankiloita vaan uutta terveydenhuoltoa, asuntoja, koulutusta, huumeohjelmia, työpaikkoja ja koulutusta. Demokraattisen tulevaisuuden turvaamiseksi on mahdollista ja välttämätöntä punoa yhteen vankilateollisuuskompleksin lukuisat ja kasvavat vastarintaliikkeet voimakkaaksi yhteiskunnalliseksi muutosliikkeeksi.

Angela Davis on entinen poliittinen vanki, pitkäaikainen aktivisti, kouluttaja ja kirjailija, joka on omistanut elämänsä taisteluille sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.